Matti Vuori
Vastaava-ajattelusta holistiseen vastuulliseen kehittämiseen
Suomalaiset organisaatiot ovat täynnä kaikelaisia vastaavia - on laatuvastaavaa, tietosuojavastaavaa, vastuullisuusvastaavaa ja kaikkia muita. Tässä roolituksessa on hyvää, mutta myös haasteita kehitykselle myös vastuullisuusasioissa ja tuotteiden ja palvelujen kehittämiselle.
Historiallinen maailman-malli
Vastaava vihjaa siihen, että henkilö vastaa asiasta. No, jo ikuisuus sitten on ymmärretty, että esim. laatuvastaava ei voi olla vastuussa laadusta, vaan siitä vastaavat ne, jotka sitä laatua tuottavat. Sama periaate pätee kaikkeen muuhun.
Tuo vastaava-käsitys juontuu mekanistisesta maailman-mallista, jossa organisaatio koostuu riippumattomista toiminnoista, joita yhdistävät vain logistiset rajapinnat. Tässä mallissa rakennustyömaan naulavastaava tuo paikalle nauloja ja turvallisuusvastaava turvallisuuden. Ihan samoin alkeellisessa muotoilunäkemyksessä insinöörit suunnittelevat tuotteen ja muotoilija tulee sitten paikalle ja antaa sille kivan muodon. Tuo kaikki on sitä päälleliimattua laatua.
Enkuksi vastaava on usein "officer" eli virkailija, mutta sellaisilla on vain rajatusti virkaa näinä aikoina. Se termi tekee syvällisistä asioista byrokraattisen käsittelyn kohteita. Asioita käsitellään, mitataan, raportoidaan normien puitteissa.
Kielen vankeina
Kieli ylläpitää todellisuuuta ja joskus pitää menneen ajan mentaalimallit koko ajan läsnä tulppana uudelle...
Mutta vastaavalla on terminä toinenkin merkitys. Vastaava on toimija, joka vastaa, kun kysytään - ja mielellään tavalla, joka vie asioita eteenpäin. Jos ja kun organisaatio ajatellaan informaatio- ja tietämysprosessien verkkona, tuollainen vastaavan määrittely kuulostaa fiksulta. Vastaaminen on tällöin asioiden välittämistä, katalysointia, ja edellyttää systeemistä analysointia, mallintamista, jäsentämistä jne... Vastaava on silloin asiantuntija, katalysoija, sisäinen konsultti, ja valmentaja.
Esimerkiksi tietosuojavastaavan pointti ei silloin ole sisäinen valvonta ja tilanteiden käsittely, vaan kulttuurin kehittäminen ja eri ammattiryhmien tukeminen: johdon auttaminen kehittämään liiketoiminnan asiakaslähtöisyyttä, arvopohjaa ja datastrategiaa; palvelumuotoilijoiden auttaminen luomaan dataelegantteja ja turvallisia palveluja, tietojärjestelmäihmisten auttaminen tekemään turvallisia ja resilienttejä systeemejä jne...
Ok, vastaaminen on tietysti vain yksi asia tuossa kokonaisuudessa.
Laajempaa ymmärrystä kaivattaisiin
Laatuasioissa on jo ymmärretty miten laatu syntyy ja ketkä sen tekevät. Mutta vastuullisuudessa on tässä suhteessa vielä tekemässä.
Tuotekehitysjohdolle ei ole vielä selvää, että tuotekehitys ratkaisee kaiken. Tuotteiden konsepti määrittää vastuullisuuden strategian ja suhteen asiakkaisiin ja käyttäjiin. Se suuntaa materiaalivalintoja ja tuoterakenteita. Ne taas määrittävät valmistusprosessin ja ihmisten osaamistarpeet. Tuotteet antavat mahdollisuuden vastuullisuuteen koko yrityksen kulttuurissa ja brändissä ja kaiken johtamisessa. (Totta kai asiat kulkevat firman systeemissä muitakin reitteijä ja suuntia, mutta nyt pitää vähän yksinkertaistaa.)
Asiakaskokemuksesta vastaavat johtajat eivät aina oivalla, että asiakaskokemus on iso tekijä vastuullisuuden kehittämisessä, koska asiakkaat edustavat sitä maailmaa, jolle ollaan vastuullisia. Heidän kokemukseensa kuuluu aina tuotteen valmistajasuhde tai palveluntarjoajasuhde, jossa vuorovaikutetaan suoraan ja epäsuoraan vastuullisuusasioista. Kulttuuria viedään eteenpäin, ratkaisuja punnitaan mielessä ja lompakossa ja kokemusten myötä muutetaan koko organisaation olemusta ja toimintaa.
Laatupäällikötkään eivät aina löydä vastuullisuutta omasta mentaalimallistaan. Heitä auttaisi ajatus, että tuotteille ja omalle toiminnalle tarvitaan kokonaisvaltainen laatumalli - jäsennys laatutekijöistä ja niihin liittyvistä tiedoista - jonka avulla asioita kehitetään ja hallitaan. Tämä on olennainen mentaaliväline myös kaikille muille.
Matkalla parempaan
Jne... Tuohon kokonaisvaltaiseen ajatteluun on vielä matkaa. Erilaisista vastuullisuuden asioista puhutaan paljon, mutta se puhe on fragmentoitunutta ja liittyy erityisammattilaisten näkymiin. Puuttuu se kirjasto ja seminaarisarjasto, jossa esiteltäisiin nykyajan monikriteeristä ja -tavoitteista tuotekehitystä, asiakaskokemusta ja laatutoimintaa.
Yksi tekijä tässä on tietysti se, että uusia asioita ohjaa aina pakottava sääntely, jonka vuoksi pitää ensin laittaa asiat kuntoon täyttäen uuden sääntelyn ja standardien vaatimukset. Siihen työhön tarvitaan vastaavaa, joka tietää asiat, on tulenkantaja ja auttaa muita ymmärtämään uudet vaatimukset. Sen työn jälkeen on todellisen integroidun ja syvällisen kehittämistyön uudessa kypsemmässä ymmärtämisen, osaamisen ja tekemisen kulttuurissa.