Uuden vuoden ennakointia on montaa sorttia
Vuodenvaihteessa saa aina lukea eri aihepiirien ennustuksista ensi vuodelle. Mutta on hyvä miettiä niidenkin erilaisia luonteita.
Toivekuvien näkeminen tinanvalussa. Haavekuvien esittäminen "trendinä" (muotimielessä). Konsulteilla on tapana kerätä omat ideaalisen maailman mieliteemansa (eli myyntiartikkelinsa) ja esittää, että ensi vuonna jokin alue koostuu lähinnä niistä. Vaikkapa johtamisen maailmassa nähdään tällaista.
Todellisuudessa isoin osa jonkin vuoden muodista on kehnoja ja omituisia käytäntöjä - kuten aina ennenkin. Ja muodin näkee vasta vuoden aikana. Olisi hassua esim. sanoa joulukuussa, että ensi vuoden logomuoti on tällaista.
"2019 is the Year of the Linux Desktop". Esim. teknologia-alueiden vahvistuminen on helppo ennakoinnin alue, koska aina jokin hype vahvistuu ja osa kuolee pois. Sekin on oikeasti ehkän maailmaa.
Kuin ennenkin, mutta vähän erilaista. Lähitulevaisuus on aina jonkinasteinen jatkumo edelliseen, ellei mitään ihan radikaalia tapahdu. Siksi sivistynyt ennakointi katselee trendejä, mutta nyt suuntauksen mielessä. Millaiset kehityskaaret - yksittäisiä hypejä laajemmat - ovat meneillään. Osa niistä on globaaleja, osa paikallisia. Suurten linjojen näkeminen auttaa jäsentämään pienempiä, suhteuttamaan niitä kokonaisuuteen ja keksimään ilmiöille uusia sovelluksia.
Ja kaikki asiat eivät tapahdu kaikkialla, vaan on erilaisia konteksteja ja siksi onkin hyvä, jos ennustaja osaa jäsentää niitä ympäristöjä, joissa jotain tapahtuu. Jos puhutaan robotisaation edistymisestä, varmaan ennustajalla on jokin ajatus siitä, missä niitä aletaan soveltaa enemmän kuin muualla.
Tulevaisuudentutkimuksen skenaarioajattelu on vuodenkin mittakaavassa kiva juttu. Sen mukaan kehitys voi mennä eri suuntiin ja vasta matkan varrella nähdään erilaisista indikaattoreista mihin suuntaan ollaan matkalla.
Ajopuuteoriasta vuoden luomiseen. Se, mitä tulee tapahtumaan - ikäänkuin ajopuille - on tietysti kiva juttu, mutta tärkeämpi on tietysti se, mitä pitäisi saada tapahtumaan. Ajopuiden maailma koostuu toimijoiden näkemistä havainnoista ja enemmän tutkijoiden analysoimista kehityspoluista. Mutta se, mitä pitäisi saada tapahtumaan on vaikeampi juttu. Siihen tarvitaan kunnollista miettimistä. Perustana ovat toimintaymäristön itsestä riippumattomat muutokset ja erilaiset toimintajärjestelmän eri elementtien luomat mahdollisuudet. Kun niitä tiedetään, voidaan miettiä, millaisilla asioilla voitaisiin vastata muuttuneeseen tilanteeseen - joko puolustavasti tai uusia avauksia luoden.
Tämä ei enää onnistu huutoäänestyksellä, vaan vaatii jonkinlaisen systeemisen maailman-ymmärryksen ja teorian. Eri eräänlaista "toimintajärjestelmämuotoilua". Se on osaavien ja perusteellisten konsulttien ja tutkijoiden maailmaa.