Kotisivulle Sivukartta

Matti Vuori

Elämisalueen ICT:n monitasoisesta systeemistä

Tietyn alan tai alueen toimijoiden vuorovaikutussysteemiä kutsutaan usein ekosysteemiksi. Dominoivana terminä se valitettavasti assosioituu lähinnä talouden systeemiksi, vaikka nykyään ymmärretään, että ihmisten maailma tarvitsee muitakin systeemeja, tai ainakin samaa systeemiin erilaisia tasoja tai poikkileikkauksia. Esimerkiksi yritysten yhteydessä ymmärretään esimerkiksi kulttuurin merkitys kokonaisuuden menestykselle. Siinä on jo aluksia kaksi näkövinkkeliä. Nyt on korkea aika katsella jonkin alueen, esim. Pirkanmaan, erilaisten piirteiden vaikutusta sen kykyyn hyödyntää ja kehittää tietotekniikkaa, tai siis tietotekniikan avulla aluetta kokonaisvaltaisin tavoittein. Eri toimijoista on ns. sattuneesta syystä kohtalainen painoarvo ICT-alan yhdistyksillä. Juttu ei yritä olla kattava tai viimeistelty, vaan lähinnä teemojen esillenostoyritys.

Mitenkäs me jäsentäisimme niitä tasoja tai poikkileikkauksia?

Helpointa on käsitellä niitä erilaisia tasoa erillisinä systeemin näkyminä, joissa tarkastellaan systeemin elementien yhdenlaisia vuorovaikutuksia kerrallaan. Puretaan siis kokonaisuutta pienempiin palasiin. Tämä siksi, että "systeemi" on malli, ja mallien on aina syytä olla simppeleitä ja siten ymmärrettäviä ja käsiteltäviä. Palastelu auttaa tässä. Palastelu voidaan tehdä eri tavoilla tekijästä ja tavoitteista riippuen. Kaikki mallinnus on aina yksinkertaistusta ja kärjistystä, joita tehdään subjektiivisesti tukemaan mallin käyttötarkoitusta. Ei siis ole yhtä oikeaa mallia. Tässä tekstissä mallinnukseen vaikuttaa ajatus ymmärtää alueellisen ICT-toiminnan systeemistä kokonaisuutta ja erilaisten osapuolten roolia siinä. Yhtenä osapuoliluokkana tässä ovat tietysti myös yhdistykset.

Sitten substanssiin...

Systeemeillä on aina jokin tarkoitus. Tässä kontekstissa alueen "ICT-leikkauksella" on keskeinen tarkoitus ICT:n hyödyntäminen mahdollisimman hyvin alueen hyödyksi ja hyvinvoinniksi, erityisinä tapoina a) ICT:n käyttö palveluissa, infratruktuurissa jne... alueen kehittämiseksi hyvän yhteiskunnan, b) hyödyntäminen kaikessa toiminnassa tarkoituksenmukaisilla tavoilla tehden niitä paremmiksi: tehokkaimmiksi, taloudellisimmiksi, ympäristöystävllisemmiksi, saavutettavimmiksi jne... ja c) ICT:n soveltaminen erityisenä liiketoiminta-alueena tai liiketoiminnan keskeisenä elementtinä tuotteissa ja kaupallisissa palveluissa.

Ja kaikkea tätä tekee systeemi, joissa on monia toimijoita: kansalaiset monessa roolissa, yritykset liiketoiminnan alustana, tutkimus- ja oppilaitoksen osaamista ja osaajia tuottamassa, kehittämisorganisaatiot kehittämässä alueen toimintaa, yhdistykset osaajien verkostona jne... noin niinkuin aluksia yksinkertaistaen.

Mennään sitten niihin systeemin tasoihin tai näkökulmiin

Tässä jutussa palastellaan kokonaisuus kolmeen osaan. Aloitetaan arvovirroista, jotka liittyvät tietysti läheisesti taloudellisiin ekosysteemeihin. Sitten ihmetellään kulttuuria ja sen roolia. Viimeisenä siivuna on osaaminen ja sen tärkeänä piirteenä uudistuminen.

1) Arvovirtasysteemi

Se ekosysteemin taso, jossa on kyse vain taloudesta, kannattaisi uudelleennimetä vaikkapa arvovirtasysteemiksi, ettei se eko-etuliite sekoitu muihin asioihin, kuten vaikka ekologiaan. Silloin sitä systeemien kokonaisuutta voisi kutsua vaikka elosyseemiksi tai elämisalueeksi! (Ok, toiselta nimeltään se on yhteiskunta.

Mitä kaikkea siihen arvovirtasysteemiin kuuluu? Kun mietitään jotain talousaluetta, siinä pitää olla monenlaista toimintaa joko toimijoiden integroidussa toiminnassa tai erikoistuneiden toimijoiden muodossa. Mm. tällaista tarvitaan:

• Tuloja ja varallisuutta tuottavaa liiketoimintaa. Tuote- ja palvelukehitystä.
• Markkinointia ja myyntiä. Brändäystä.
• Työtä ihmisille mahdollistamaan toimeentulo, hyvinvointi, hyvä elämä.
• Kaikenlaisia osaajia tekemään kaikkea tarvittavaa.
• Uusien osaajien jatkuvaa synnyttämistä ja houkuttelua.
• Osaamisen ja muiden valmiuksien kehittämistä. Pohjaksi perusopetusta ja ammattikoulutusta.
• Tutkimusta ja kehittämistä.
• Sosiaalista hyvinvointia terveessä, turvallisessta ja puhtaassa yhteiskunnassa. Kestävää kehitystä.

Monille asioille on omia erikoistuneista toimijoitaan, jotka kaikki toimivat saman "sosiotaloudellisen" systeemin puitteissa ja ovat välttämättömiä systeemin toiminnalle.

Yritykset ja niiden tuotteet ovat tietysti tätä ydintä ja leimaavat koko alueen ydintä. Joskus alue tunnetaan vaikkapa jonkinlaisesta "teollisuudesta". Mikä merkitys yhdistyksillä on tässä näkökulmassa? Ei kovinkaan kummoinen. Mutta jatketaan, vaihdetaan silmälaseja.

2) Kulttuurin, merkitysten, identiteetin systeemi

Yrityksistä sanotaan, että kulttuuri syö kaiken aamupalaksi. Pitäisikö talousalueita kutsuakin kulttuurialueiksi? Kehitetään siis kulttuuria ja siitä kumpuaa kaikki hyvä.

No, kulttuuria ei ole se, mitä arjessa kutsutaan kulttuuriksi, eli teatteri, festivaalit, taidenäyttelyt jne..., vaan se, mitä ajatellaan maailmasta, miten yhteiskunta toimii, mikä on siinä ihmisten asema ja rooli jne... Siinä on kyse mentaalisista asioista. Jos rajataan kulttuurista tietotekniikan tuottaminen ja hyödyntäminen, saadaan lista, jossa on isompi painoarvo tällaisilla asioilla:

• Käsitys tietotekniikasta, sen ideaaleista ja yhteiskunnasta, jossa sitä hyödynnetään yhteiseksi hyväksi.
• Arvot, vastuullisuus, etiikka.
• Tapa puhua tietotekniikasta.
• Käsitykset tietotekniikan aikaansaamisesta (millaisilla abstrakteilla vaiheilla ja osaamisilla se syntyy).
• Käsitykset laadusta.
• Aiheen esimerkit ja ikonit, joita ovat mm. systeemit, tuotteet ja brändit, yritykset.
• Tahto kehittyä ja oppia.
• Yhteistyöverkostot: tutkimuksesta ja opetuksesta osaamiseen, osaamisesta toiminnan kyvykkyyteen, kehittämisestä liiketoiminnan onnistumiseen jne...

Tässä systeemissä yhdistyksillä on jo "tuloksentekijän" rooli otettavissa. Ne osallistuvat verkottumiseen, voivat olla ideaalien ja arvojen yhteisenä majakkana, olla reflektiopinta kaikelle aihepiirin toiminnalle ja ajattelulle.

Kulttuurisysteemin osasysteemi on identiteettisysteemi. Miten esimerkiksi Pirkanmaalla tietoisesti ylläpidetään positiivista pirkanmaalaisuutta? Siinä systeemissä tarvitaan identiteetin ikoneita, jotka kantavat merkityksiä (ja luovat myös uusia), tapoja toimia identiteettiä tukien, jne... Taas törmätään yhdistysten rooliin: joskus ne ovat vahvoja yhteisen identiteetin kantajia. Tästä syystä Pirkanmaallakin on edelleen Pitky eikä esimerkiksi TIVIA Pirkanmaa, kuten esim. Uudellamaalla on TIVIA Uusimaa.

Ja liittyen arvovirtasysteemiin. Kun alue tunnetaan vaikka siitä "teollisuudesta", se antaa DNA:n ytimen, joka kokoaa tekemisen tuotoksia, tekemisen tyyliä, osaamis- ja mahdollisuuslupauksen, vihjeitä väestöstä ja kaiken muun. Se kulttuurinen kokonaisuus antaa energiaa arvovirtasysteemille.

Ja samaan aikaan DNA antaa positiivista vaimennusta liialliselle hypelle. Yritysten pitää osata sanoa ei, ja sama taito pätee laajemmissakin kuvioissa. Tietenkin tulevaisuus on aina epävarma, joten kaikenlaisia versoja on hyvä olla kasvamassa. Kulttuurilla on aina sisäsiittoisuuden ja ehdollistumisen vaara ja sitä vastaan pitää taistella tietoisesti. Niinpä kulttuurin tasolle kuuluukin se, että tuodaan vaikutteita ulkopuolelta, kulttuurin hyvän kehittämisen avuksi.

Tähän pätkään liittyviä Pirkanmaa-juttuja: Pitkyn manifesti ja Ajatuksia Pirkanmaan ICT:n diversiteetin lisäämisestä

Yksi mallintamisen iso pointti on se, että malliin pitää näkyvästi sisällyttää uusia, ajankohtaisia teemoja, vaikka niiden paikka malleissa ei aina olisikaan itsestäänselvä. Resilienssi on sellainen. Siihen liittyy:

• Riskienhallinta kaikissa asioissa.
• Robustius ja resilienssi suunnitteluperustana.
• Aktiiviset puolustusjärjestelmät.

Pääosin tämä on ICT-näkökulmasta yhteisen vastuullisen mindsetin jakamista: jaetaan ymmärrystä, vaaditaan robustiutta ja resilienssiä, kehitetään sitä tinkimättömästi. Siksi se kuuluu eniten kulttuurin tasolle, vaikka läpäisee kaikkia muitakin tasoja. Tässä törmätään myös siihen, että systeemillä olisi hyvä olla joukko positiivisia piirteitä, joista resilienssi on yksi.

Yhdistyksillä ei tässä ole yleensä sen isompaa roolia kuin vain oleminen tarpeen mukaan tämänkin alueen vuorovaikutusalusta. (ellei resilienssi tai turvallisuus kuulu yhdistyksen aihealueeseen).

3) Osaamisen ja uudistumisen systeemi

Kautta aikojen on sivilisaatioissa ollut osaamiseen liittyvä systeemi, jossa on opetettu lapsia ja nuoria, tehty tutkimusta ja siirretty osaamista paikasta toiseen. Nykyään siihen liittyvät aiempaa vahvemmin uudistumisen mahdollistaminen ja siihen liittyen osaamisenkin uudistaminen.

Tässä systeemissä tarvitaan:

• Osaamisen ja uusien asioiden siirtoa systeemiin sen ulkopuolelta muusta maailmasta, muilta aloilta jne...
• Samaa siirtoa sisäisesti, horisontaalisesti eri alojen välillä.
• Oman kontektin kannalta räätälöityä uuden tietämyksen luomista.
• Opetusta, koulutusta.
• Osaajien houkuttelua, kattaen alueen houkuttelevuuden osaajien silmissä ja mielissä
• Ennakointityötä: miten maailma, toimintaympäristö muuttuu? Mitä pitää osata tehdä jatkossa.
• Uudistumisvalmiuden kehittämistä. Uudistumisen mindset, ketterät rakenteet, uudistumisen osaaminen.
• Kulttuurin hallittua kehittämistä ja uudistumista.
• Kokonaisuuden jatkuvaa reflektointia.

Osaaminen on tietysti arvovirtojen ydintä. Osaamisorientoituneisuus määrittää myös kulttuuria. Jos jollain alueella on iso "yliopistokaupunki", se on lupaus itselle ja toisille, että läsnä on paljon älyä ja potentiaalia korkean osaamistason asioihin. Yliopisto on aina korkean osaamisen ikoni.

Osaamissysteemissä voivat varsinkin teemayhdistykset tai yleisyhdistysten kerhot ja osaamisöt olla tärkeä yhteistoiminnan alusta varsinkin, kun uusi oppiminen kohdistuu johonkin uuteen aihepiiriin. Kerhotoiminta saakin olla dynaamista. Niitä niitä voi perustaa ja sulkea ihan tarpeen mukaan.

Jo aiemmin keskusteltu kulttuuri on mielenkiintoinen haaste. Kulttuuri ja DNA pitävät kokonaisuutta kasassa, mutta niidenkin pitäisi muuttua sen mukaan, mikä on kokonaisuudelle hyväksi. Se on asia, joka vaatii miettimistä, joka menee paljon brändäystä syvemmälle.

Mikä tätä kaikkea pyörittää?

Läsnä on siis systeemi, jossa on monia toimijoita ja erilaisia toiminnan ja vuorovaikutuksen tasoja. Mutta systeemi kaipaa paljon vuorovaikutuksia osien välillä. Mekanistisessa yhteiskuntamallissa niitä syntyy näkyvillä tavoilla arvovirtojen kautta, talouden systeemissä. Mutta yhteiskuntamallissa, jossa puhutaan kulttuurista, ideoista, merkityksistä, ne vuorovaikutukset eivät ole deterministisiä tai prosessilähtöisiä, vaan läsnä on enemmänkin viestinnällinen avaruus, jossa merkitykset, ideat, havainnot, viestit törmäilevät. Jossa asioista tullaan tietoiseksi. Jossa asioita edistetään, jalostetaan, otetaan koppeja. Jossa ollaan proaktiivisia ja ymmärretään ihmisten ja yhteisöjen olevan jotain enemmän ja kompleksisempia kuin mitä talousalueen ajatukseen mahtuu ja mitä se viestii.

Informaatioavaruus toimii palauteluuppina. Kun jotain tapahtuu ja ilmenee, ihmisten informaatiosysteemissä reagoidaan siihen monin tavoin.

Kyse on siis ennen kaikkea eri tahojen viestinnästä, jotta otetaan tilaa, luodaan merkityksiä, jaetaan ideoita ja niiden jalostuksia jne... Sen avulla ymmärretään asioita jatkuvasti paremmin ja syvällisemmin, sillä niihin asioihin kuuluu myös yhteinen kontekstimme. Siten osataan tehdä parempia asioita jatkuvasti paremmin. Mikäs sen parempi!

Tuossa oli vähän alkua...

No niin, jutun pointtina oli vähän purkaa sitä, mitä jollakin alueella tarvitaan ICT-maailman ja sen kautta alueen kokonaisuuden kehittymiseen ja kehittymiseen. Premissi oli, että elämisalueen ICT:n kehittäminen on monitasoinen asia, ja niitä monia tasoja tarvitsee aina välillä käsitellä, jossa kehittämisen ajattelumallit pysyvät ajantasaisina tai mielellään aikaansa edellä! Erityisesti kulttuurin olemusta ja vaikutuksia on syytä miettiä entistä enemmän. Ajattelumalleja voi sitten hyödyntää toimintamalleissa, kun vaikkapa yhdistykset miettivät toimintansa suuntaamista ja muuta kehittämistä.

Tässä jutussa käsittelyn aluksi jäsennettiin kokonaisuutta kevyesti, koska sellainen jäsennys ja mentaalimallien jakaminen on tarpeen asian jatkomiettimiselle, uusille miettimisen kohteille, näkökulmille ja syvyyksille.