Matti Vuori
Tuotekonseptien laadusta
Kun puhutaan tuotteiden laadusta, niiden konsepti ratkaisee, sillä se määrittää mitä ollaan tekemässä, tuotteistuksen ja tarkemman suunnittelun lähtökohdat ja yhteisen alkuymmärryksen asioista. Eli eväät hyvän lopputuloksen aikaansaamiselle. Asiaa käsitellään tässä konseptuaalisesti (sic.) ja suhteellisen abstraktisti.
Konseptin olemus
Mikäs sitten on "konsepti" tässä yhteydessä? Se on karkea yleisen tason malli systeemistä, joka määrittää systeemin elementit ja kuvailee niitä sopivalla tasolla, ottamatta kantaa asioiden tarkempaan toteutukseen. Kyse on nimenomaan systemistä, sillä mukana on muitakin kuin - tuotteen tapauksessa - tuotteen elementtejä. Esimerkiksi toiminnallinen tuotekonsepti kattaa ajatuksen tuotteen käyttäjistä, käyttötarkoituksista, käyttötavasta, eduista ja riskeistä, suuntaaantavasta toteutustavasta, tuotteeseen liittyvistä merkityksistä jne.
Toiminnallinen on tuossa avainsana. Konsepteja voidaan määrittää eri näkövinkkeleistä, jolloin niitä määrittävät elementit vaihtelevat. Toiminnallisuus on yleensä oleellisin näkökulma, jos tuote tai tietojärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi. Siinäkin elementit ja niiden attribuutit vaihtelevat riippuen tilanteesta. Konsepti on aina tyhjä taulu odottamassa suunnittelijoiden ymmärryksestä kumpuavaa sisältöä. Sen sisällöille ei ole standardia.
Sisältöön tuo vaihtelua sekin, että konsepti on välittäjä kulttuurin ja yleisen toiminnan ja systeemiä käyttävän toiminnan välillä. Sen vuoksi riippuu ajattelumalleista miten sen kautta tulevat vaikkapa kulttuuriset asiat esille, vai painottuvatko tulevan toiminnan detaljit.
Konseptit ovat tietysti useimmiten tuttuja. Uusi jääkaappi, nettiselain tms. ovat konseptiltaan ihan samanlaisia kuin muutkin, vain detaljit ja toiminnot vaihtelevat. Se on ihan hyvä: kaikki tietävät millainen tuote on kyseessä. Mutta kun halutaan disruptoida markkinoita tai digitalisoida asioita, silloin luodaan uutta ja pitää miettiä huolella millainen on se uusi konsepti, joka parhaiten paketoi tarpeita ja mahdollisuuksia.
Konsepti kehittämisen vaiheena
Klassisissa tuotekehitysmalleissa ideat syntetisoidaan konseptiksi, jolle sitten aloitetaan foku-soitunut kehittäminen. Yksi ketterän kehittämisen kritiikki onkin, että konseptit jäävät epämääräiseksi, kun aletaan tehdä asioita ilman riittävää ennakkkomiettimistä.
Konsepti kuvaa siis sitä, mitä ollaan kehittämässä ja miksi, mutta ei vielä kantaa toteutukseen kuin suuntaa-antavasti. Se on siis samalla kuin vaatimusmäärittelyn runko. Samalla se siis sitoo yhteen kehittämiseen liittyviä keskeisiä ideoita ja auttaa tekemään niistä yhteisiä.
Käyttäjäkokemuksen avainhetki
Toiminnallinen tuotekonsepti antaa myös perusasetelman käytettävyyden ja käyttäjäkokemuksen suunnittelulle. Palvelumuotoilussa on oleellisinta löytää oivallinen palvelukonsepti kehittämisen mentaalisiksi raameiksi. Se konsepti on lähellä toiminnallista tuotekonseptia. Ja konseptin olemus (sen määritttävät elementit) riippuu aina kehittäjien mentaalimallista kehittämisen kohteen suhtaa, kehittäjien osaamistasosta ja on myös jonkin verran subjektiivinen.
Laadun kriteerejä
Kun kyseessä on jonkinlainen tietomalli, sen laatua voi vain arvioida. Kriteerejä ovat esimerkiksi:
- Ymmärrettävyys - saavatko kaikki hyvän kuvan, mistä konseptissa on kysymys.
- Toteutettavuus - tämä kaipaa jo jonkinlaista proof of concept -toteutusta kriittisille ajatuksille eli siis prototyypitystä. Tämä on oleellista. Konseptia voi testata vain jonkinlaisten representaatioiden kautta.
- Innostavuus - tuleeko konseptista kaikille into päälle tarttua toimeen sen kehittämiseksi.
- Hyödyllisyys - onko konseptista jollekin hyötyä, ml. mielihyvähyötyä. Se helpottaa motivaatiota ja ihmisten saamista mukaan kehittämisprosessiin.
- Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys - jos konseptilla ei ole eettistä pohjaa, sen kehittämistä kannattaa miettiä toisenkin kerran.
- Sovitettavuus ja varioitavuus - voiko heti nähdä, että konseptia voisi varioida esim. eri käyttäjäryhmille.
- Siirtyminen siihen - maailma on dynaaminen. Konseptiin siirrytään jostain - niin valmistaja, asiakkaat kuin käyttäjätkin. Siksi pitää miettiä miten se siirtyminen voisi tapahtua.
Elementtinäkökulma
Toinen arviointisuunta lähtee konseptin elementeistä. Ensimmäinen kysymys kuuluu, mitä niistä tiedetään ja millä perusteella. Toinen on, että onko elementtien välillä ristiriitoja. Jos esimerkiksi tuote suunnitellaan tietylle populaatiolle, mistä tiedetään, että populaatiolla on sellaista toimintaa, johon uusi tuote sopisi? Onko olemassa käyttäjädataa ja asiakasymmärrystä? Voiko siihen luottaa? Onko esim. persoonat vain keksitty?
Tähän liittyvä isompi metatieto on konseptin lähde. Miten siihen on päädytty? Siihen voidaan päätyä tarvelähtöisesti, jolloin siis pitää miettiä tarvekartoituksen laatua. Mutta systeemejä voidaan tietysti miettiä innovatiivisesti ja intuitiivisesti. Se on suunnittelun kaikilla tasoilla usein ihan toivottavaa. Se on suunnittelun ja suunnittelijan ihme! Silloin ei mietitä konseptin datapohjaisia taustoja, vaan fokus on siinä, että voidaanko konseptin tolkullisuus validoida. Eli palataan aiempiin kysymyksiin.
Eritasoiset konseptit
Konsepteja on eri näkökulmaisia ja eri tasoisia. Interaktiivisilla systeemeillä on kokonaistoimintajärjestelmän alla käyttöliittymäkonsepti. Sekin kuvaa vasta vuorovaikutuksen perusideoita. Onko kyseessä jokin fyysinen laite, graafinen käyttöliittymä puhelimessa tai jotain ihan muuta. Silloin katsellaan mielellään systemaattisesti käyttöliittymän perusratkaisuja. Erilaiset heuristiikat ovat silloin avainasemassa, esimerkiksi onko käyttöliittymän tyyppi ja vuorovaikutustapa tuttu muualta, soveltuuko se käyttökulttuuriin ja -olosuhteisiin ja käyttäjäryhmälle, tukeeko se yleisiä hyviä suunnitteluratkaisuja jne...
Joillakin tuotteilla on niiden tekninen arkkitehtuuri keskeinen konseptin määrittäjä. Arkkitehtuurin arvioinnin perusasioita ovat skenaariopohjainen arkkitehtuurin arviointi (mitä kaikkea arkkitehtuuri kohtaa elinkaarensa aikana - palvelun brändin muutoksesta käyttäjämäärän skaalautumiseen ja alustan vaihtamiseen) ja arviointi sen suorituskyvyn, turvallisuuden, luotettavuuden jne. näkökulmista. Arviointi voi olla raskas perinpohjainen analyysi tai vain (edes!) tarkistuslistapohjainen katselmointi.
Vahvuudet, heikkoudet ja riskit
Tuote- ja käyttöliittymäkonsepteilla on aina vahvuuksia ja heikkouksia. Niinpä niille voidaan tehdä SWOT-analyysi siinä missä muillekin asioille. Heikkouksiin liittyvät keskeisesti riskit ja erilaisia sellaisia voidaan tehdä erinäkökulmista konseptien kehittelyn sopivassa vaiheissa (juu, konseptit eivät ole staattisia. Ne alkavat tyhjästä, muuttuvat tarpeiden ja oppimisen myötä ja elävät tuotteen elinkaaren loppuun - ja sen ylikin!). Mitä riskianalyysejä kulloinkin tehdään, riippuu ihan tilanteesta. Turvallisuus- ja luotettavuusriskianalyysit varsinkin antavat suoraan lähtökohtaa tarkentuvan suunnittelun analysointiin ja testaamiseen.
Riskeissä on olennaista systeemin tarkoituksen vaarantuminen. Juuri konseptitaso on oikea paikka sen miettimiseen. Suunnittelussa sitten mietitään, miten niitä riskejä hallintaan.
Tulevaisuusnäkökulma
Konseptit pitää tietysti tehdä lähitulevaisuutta varten. Niinpä niitä suunniteltaessa pitää tarkastella ympäristön muutoksia, kenties systemaattisilla tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä - ja muistaa, että koottu historiallinen data ei silloin auta ihan loppuun asti. Tämä riippuu toimintaympäristön dynamiikasta. Konsepti suunnitellaan silloin todennäköisimpien skenaarioiden perusteella ja sitä arvioidaan niitä vasten.
Konseptivaihe on haastava
Konseptivaihe ei ole helppo ajattelulle. Se on sumeaa aluetta, jossa on jotain kiinnitetty, jotain ollaan kiinnittämässä ja kaikilla on tahto mennä eteenpäin. Asiat ovat sekä konkreettisia että abstrakteja. Ollaan suunnittelemassa tuotetta ja systeemiä. mutta tarkastellaankin ideaalisesti enemmän sen tarkoitusta, merkityksiä, käyttäjiä haasteita jne...
Mutta juuri siksi korostetaankin usein, että nykyaikana tarvitaan epävarmuuden käsittelyä ja muita ajattelun kykyjä ja orientaatioita, joita konseptien maaimassa toiminta edellyttää.
..mutta palkitseva
Nykyään kaivataan asiakas- ja käyttäjäymmärrystä, systeemistä ajattelua, palvelukontekstien jäsentämistä palvelumuotoilua varten, holistista ajattelua ja pätevää innovointia. Konseptien suunnittelu ja arviointi tuo näille kaikille hyvän areenan.
Oleellisuuksien äärellä
Konseptointi on siis oleellinen juttu. Ilman sitä ollaan hukassa. Ja jo alustavia konsepteja voi ja pitää arvioida kriittisesti, jotta kehittäminen lähtee oikeaan suuntaan. Konseptiajattelu on tärkeä vastine nykyajan liialliselle toteutuksen tasoon keskittymiselle. Konseptointi on tärkeämpää kuin koodaus, koska se määrittää koodauksen tavoitteet ja raamit.
Linkkejä
Tuotekehitykselle ja konsepteille on monia lähtökohtia. Tässä kalvosetissä listataan useita sellaisia
Vuori, Matti. 2012. Miksi Demola Academy toimii yrityksille -tuotekehityksen maailman reflektointia. InnoPilotti -projekti. Tampereen teknillinen yliopisto.
Lisää tulevaisuussuuntautuneesta suunnittelusta ja mainituista menetelmistä löytyy mm. täältä:
Vuori, Matti & Kivistö-Rahnasto, Jouni. 1999. Tulevaisuuden käyttöliitttymien kehittämisen työkalupakki. VTT Automaatio. https://www.mattivuori.net/julkaisuluettelo/liitteet/tk-doit.pdf
Kalvosetissä "Riskikartta on 2000-luvun riskianalyysin tärkeä väline" on mukana tuotekonseptin riskikartta
https://www.mattivuori.net/julkaisuluettelo/liitteet/kokoelma_riskikarttoja.pdf